SläbiSakke

Perjantaina Inka lähti tutustumaan kallioihin eri näkökulmasta ja toppasi korkeimman huipun. Matkalla näkyi lampaita, luonnonyrttejä ja pahkasika, joka tosin pääsi karkuun. Välimeren kasvikirjan puutteesta johtuen emme ole saaneet nauttia luonnon salaatteja.

Samaan aikaan minä ja Joni mentiin Centrale-Pinetalle ja otettiin vitosen lämpät ja sitten tikattiin 6a/6a+ reittejä. Reittien ollessa 30 metrisiä kiipeilymetrejä kertyi rutkasti. Joni huijasi ja laittoi myös oikeaan jalkaan kiipeilykengän. Samaan aikaan toisaalla Jussi Red-pointtasi Red Peronin, 6c+. Teemu kunnostautui leirintäalueella ja otti SlackLinen haltuun, kävely eteen/taaksepäin ja kääntyminen sujuivat kuin vanhalta tekijältä. Jussikin yritti.

Lauantai oli kaikille muille kuin Jonille lepopäivä. Kävimme nimittäin kävelemässä ja uimassa läheisellä luonnonsuojelualueella. Löysimme yksityisen uimarannan jossa rentoutimme kiipeilyn kovettamia lihaksia välimeren suolaisessa vedessä. Alueella sijaitsi myös Grotta del' Uzzo, missä ihmiset ovat asustelleet jo ammoisista kivikausista lähtien mistä mustuneet seinät muistuttivat. Teemuhan kävi testaamassa kuinka korkeammalla sijaitseviin private luoliin pääsee. Jonille retki muodosti keppien vuoksi kokopäiväisen harjoituksen.

Sunnuntaiksi Foreca lupasi vaihtelevaa säätä ja niinhän siinä kävi, että kiipeiltyämme hetken lähisektoreilla saimme ukkosrintaman päällemme. Söimme lounaaksi sardiini-anjovitsi pastaa jota myös Sisilian kansallisruuaksi mainostetaan. Tosin ohje ja hankitut tarvikkeet olivat viitteellisiä. Sateen lakattua lähdimme uudelle alueelle Cala Mancinalle. Jussi projektoi Beam me up Scottie (7a) Teemun laulaessa Edelweissia. Joni ja Minä tikkasimme släbähtäviä 6a/6b reittejä ja menihän tuo Giornata Ecologica onsaittina (6b). Täällä olen oppinut katsomaan enemmän alaspäin kuin ylöspäin kiipeillessä, jolloin myös jalkikset löytyvät. Joni Onsaittasi viereisen Attenzionen (6b).

Huomenna on viimeinen kiipeilypäivä ja kaikilla on kova hinku kallioille. Minulla viikko ja muilla 2,5 viikkoa on mennyt nopeasti ja iltaisin olemme jo suunnitelleet ensivuoden perinteeksi muodostuvaa San Vito lo Capon kiipeilyreissua.  

"Mistä näitä pulloja oikein tulee?"

-Sakke

Private beach

Toppaajan on helppo hymyillä

Projekti

Don Sakke

Taas on vierähtänyt pari päivää viimeisimmästä blogipäivityksestä. Toivottavasti Riku ei ole istunut koko tätä aikaa koneella selaimen päivitä-nappia painellen. Päivitysten välissä Don Sakke on saapunut pienen kiipeilyperheemme pariin. Saken kone laskeutui Trapanin kentälle tiistai-iltana vasta puolen yön aikaan, joten meillä ei hakemisen suhteen tullut mikään kiire. Päätimme kuitenkin lähteä hyvissä ajoin liikenteeseen, tarkoituksena poiketa matkalla ainakin Ericen rauniokaupungissa ja Trapanin keskustassa.

Erice sijaitsee aivan Trapanin laitamilla korkean kukkulan päällä. Jo sinne ajaminen pelotti mua tosi paljon, alastulomatkasta puhumattakaan. Mun pelko ei johtunut Jussin ajotaidoista, sillä niissä ei ole mitään vikaan, vaan siitä, että tie Ericeen on kovin kapea, jyrkkä ja mutkainen. Monikohan Italialaistyylisen ajotaidon omaava kuski on päättänyt päivänsä Ericen pikataipaleella?

Ericessä vierailemisen jälkeen suuntasimme Trapanin pääkadulle. Pääkadulta se ainakin näytti, sillä liikkeitä oli vierivieressä. Luulisi, että ruokapaikka löytyisi tällaiselta kadulta helposti. Abaut tunnin kävelyn jälkeen näytti kuitenkin siltä, että Sisilialaisia kiinnostavat enemmän ylihinnoitellut merkkivaatteet kuin maukas ruoka. Pikainen kävely takaisin autolle (mikä on mun tapauksessa kovin suhteellista) ja lyhyt katujen ristiin rastiin ajaminen tuotti lopulta tyydyttävän lopputuloksen.

Ravintolareissun jälkeen suuntasimme mahat täynnä lentokentälle odottamaan Don Saken saapumista. Ryanair oli tyypilliseen tapaansa hieman aikataulusta edellä, joten odotteluakaan ei kertynyt kuin puolisen tuntia. Minä ja Teemu ajateltiin yllättää Sakke tuomalla tervetuliasviini lentokentälle. Jostain kumman syystä kaupan toiseksi halvin punaviini (1,30 €/l) ei näyttänyt maistuvan, liekö syynä sitten lentopahoinvointi ;)

Keskiviikkoaamuna suuntasimme toistamiseen DWS-spotille. Tällä kertaa mukaamme liittyi Saken lisäksi nuori Saksalainen 16-vuotias kiipeilijälupaus Johannes. Sää spotilla oli mitä mainioin: aallot olivat pienemmät kuin viimeksi ja aurinko paistoi jälleen mukavan lämpimästi. Muut syöksyivät heti kallion varjoon, kun taas mä jäin Inkan kanssa ottamaan aurinkoa. Kantapään paraneminen on vielä siinä vaiheessa, ettei DWS oikein onnistu. Kiipeileminen on vielä ihan jees, mutta veteen pannuttaminen voisi murtaa kantapään uudelleen. Äijien meno näytti tällä kertaa vähän vahvemmalta kuin viimeksi. Ehkä tieto siitä, että Johannes tikkaa melkein kasia sai jäbät yrittämään vähän kovemmin. Hetken vanhalla spotilla pyörittyään nelikko suuntasi noin 100 metriä kauempana olevalle kalliolle, johon he avasivat hienon poikkarin. Alku reitin Teemu toimi puskutraktorina pudotellen irtokiviä mereen.  Poikkarin muuttuessa tiukemmaksi Johannes otti vetovastuun, muiden seuratessa perässä. Poikkarin jälkeen otettiin vielä muutamat hyppyphotot ja nautittiin auringon paisteesta ennen kotiinlähtöä.

Tänään vuorossa oli lähikallioiden näyttäminen Sakelle. Jussi päätti pitää vapaapäivän Inkaa varmistellen. Sallittakoon se, sillä olihan takana jo 3-4 päivää kiipeilyä. Itse otin DWS-päivän levon kannalta, joten hinku kalliolle oli kova jo herätessä. Teemu taas näytti hieman väsyneeltä, mutta lähti Johanneksen kanssa yrittämään 6c+ reittiä. Reitti menikin Teemulta yhdellä levolla ja luultavasti lähetyskin tapahtuu vielä tän reissun aikana. Johannes valitteli myös aamusta väsymystä, mutta flässäsi silti 7c reitin. Helppohan se on tikata kun on vielä noin nuori, että palautuu yhdessä yössä;)

Mä ja Sakke suunnattiin vähän kauemmas leirintäalueesta kiipeemään. Aluks lämpättiin 5c:llä, josta siirryttiin 45 metriselle 6a/6a+ reitille. Reitin voisi myös vetää kahdessa osassa, josta alkupuolisko on 6ata ja jälkimmäinen plussaa, mutta päätettiin vetää se putkeen. Sakke sightas reitin helpon oloisesti, joten ei se vaikee voinu olla. Niin mä siis ajattelin, ennen ku oli mun vuoro kiivetä. Eka pätkä oli ihan mukavaa kiipeilyä, mutta tiukemmalla pätkällä iski pelko ja oli pakko tulla köyteen lepäämään. Pisteet Sakelle! Mä en tiiä mitä hormoneita se on viime aikoina popsinu, mutta kiipeily on ihan eri näköstä kuin esimerkiks viime kesänä.

Kiipeilyn lomassa mä sain hyvän muistutuksen, miksi kypärä ois hyvä omistaa. Ulkomailla varmistaessa niskaan saattaa sataa muutakin kuin kiviä. Tällä kertaa puuskittainen tuuli katkas topissa olleesta kaktuksesta ison palan, joka sitten putosi aivan mun viereen kovan läsähdyksen saattelemana. Vaikka tilanne olikin hieman huvittava, päätin lisätä kypärän ostoslistaan.

Tähän asti reissu on ollut aivan mahtava. Musta on tullut todellinen limestone fani.  Reitit on luonteeltaan ihan erilaisia kuin Suomen krimppisläbit. Herkkää släbiäkin löytyy, mutta pääasiassa reitit ovat olleet mukavan kahvakkaita pitkine vetoineen.

"Hittoku en saanu enää loppuyöstä unta ku tuli unissaa vedettyy Teemuu viis kertaa turpaan!" -Jussi

-Joni

Teemu puskee 20 kilosia stemuja alas 10 metristä

Look ma, no hands!

Kaktus läsähtää semi kivasti 30 metristä

"Eli sit siit paskast grimpist vedät viel kymmenen senttii oikeemmalle vähä parempaa grimppii, sit siirrät vasemman siihe paskaa grimppii ja sit vedät sinne aaaaaarg kunnon kahvaan!"

Multipitch pilvisenä päivänä

Teemu: Käytiin eilen vetäsemässä 4 x 25m multipitch Jussin kanssa. Reittihän ei ollut erityisen vaikea, 6a, 6a+, 6a+ ja 6a. Liidivastuu oli alkuun Jussilla, sitten mulla, taas Jussilla, ja miettikää miten reilu olin, annoin nimittäin liidivastuun Jussille viimeiselläkin pitchillä. Jussi luulee, että mua pelotti tai jotain, mutta muahan ei pelottanu. Vaikka pulttiväli välillä olikin 5 m tienoilla ja dropit ois tullu ikäville hyllyille ni se puntin tutina johtui pelkästään hapoista pohkeessa, ei pelosta. ;) Se, että otin pakit 6a:lta johtui pelkästään vittumaisesta släbistä, jossa oli miljoona terävää pikkugrimppiä, eikä siitä tosiasiasta, että alapuolella oli 75 metriä ilmaa ja mulla oli yks jatko klipattuna. Muahan ei dropit pelota! Nyt Jussi nauraa tossa vieressä, väittää et mua pelotti tulla ylärilläkin sen perässä, mut paskapuhetta, muahan ei pelottanu! Sais olla kiitollinen kun olin niin reilu kaveri, että annoin sille mahdollisuuden liidata vika pitchi. Sitä paitsi mulla ei ollu Miurat jalassa ja oli kylmäkin oli! ;)

Jussi: Hyvä reitti oli! Eka pitchi oli aika törkeen helppo kutoseks, mutta toinen ja kolmas ihan mukavan tasasta kiipuilemista. Kolmas traversepitchi rupes aika pahasti pumputtaa kun piti vähän kiivetä takas ja suunnitella reitti uusiks seuraavalle pultille. Reitin helmi oli kuitenkin viiminen pitchi josta sain yllättäen jopa hienon liidauselämyksen! Alussa oli kutoseks tiukahko släbi, mut sen jälkeen reitti olikin mukavaa seikkailukiipeilyä. Muutaman metrin kiipeilyn jälkeen kulman takaa löyty kuin löytykin pultti eikä reitiltä eksymistä onneks tullu. Pulttivälit oli lopussa yli neljä metriä eksymättäkin, mutta kiipeily oli onneks mukavan lepposaa. Lopussa oli sitä toppauksen meininkiä kun reitti päätty ihan seinämän päälle ja tuuli uiversi vuoren halkeamasta melkoisen vauhdikkaasti. Se toi mukavaa lisäjännitystä vikalle, pisimmälle pulttivälille. Pikkumokana liidaajaa vaihtaessa Teemulle jäi ankkurikamat, joten vika ankkuri tuli tehtyä vähän ex tempore –reseptillä.

Reitistä jäi kuitenkin hyvä fiilis ja kyllä topissa hymyilytti! Alaskävely ei niin kivaa ollu, mutta eipä uskallettu laskeutuakaan ylhäältä löydetystä pultista kun ei tiedä mitä alhaalla oikeastaan onkaan. Edellisen yön unet jäi hiukan katkonaiseks mutta reitillä oli mukavan seesteinen fiilis – erityisesti ständillä varmistaessa.

"Ei siellä mitään otteita tarvii, se on Teemu släbiä!"

Päivä 5 & 6, DeeWeeÄssää ja muuta

Käytiin Cala Firriaton (sp?) DWS-mestalla. Tie alas oli melko jyrkkä hiekkatie mut riittävän hyvässä kunnossa meidän Puntolle.

Mä tykkäsin eri kovasti! Just jotain semmosta mistä on pienenä unelmoinu – kirkasta vettä ja kiipeilyä. Vesi oli syvää aika pitkälti joka paikassa joten pysty huoletta lösähtää veteen mistä vaan. Kallio oli myös suht kivaa kiivetä – riittävän isoja otteita ettei mankkailusta tarvinnu välittää. Topokin oli mukana mutta tuli vedettyy ihan fiilikseen mukaan. Hieno kattotraverse löyty ainakin johon sai jopa pää-alaspäin no-hands restin. Ei saatu ihan täydellistä fotoo siitä joten se jää sit ens kertaan. Toivottavasti mennään vielä Saken kans sit uudestaan. Mitään ällöjä meduusoita ei myöskään näkyny – ei myöskään mitään isoa rapua tai pientä miekkakalaa muistuttavaa uiskentelijaa pelottavampaa.

Ihan pelkkä uiskentelukin siellä oli mukavaa, tosi idylli paikka. Meriveden lämpötila oli täydelliset 21-22 astetta. Meri on upea. Tuolla se sai upeita vaaleanvihreitä ja –sinisiä sävyjä vähän paikasta, syvyydestä ja pohjasta riippuen. Aurinkoa ja rusketusta sai taas riittävästi. Sää oli tähän mennessä lämpimin, noin 25 astetta ja leuto tuuli teki aalloista juuri sopivan korkuisia.

Illemmalla mentiin Pizzeria Da Salvoon pizzalle. Pojat otti autoon punaviinipullon mukaan mutta aika heikkoahan tuo juominen oli – eivät tainneet saada matkalla puolikastakaan alas. Tosin eihän kylään ole matkaakaan kun muutama kilometri – kävellen ainakin puolet vähemmän.

Ennen kun kerettiin alkuruokaranskikset saamaan kerkes Jonin nälkäkiukkuilut saada jo varsin huvittavia piirteitä. Onhan se tosin aika paha paikka – kiukuttaa kun pojulla on nälkä ja sit syömiseenkin voi allergioineen kuolla!

Sisilialainen pizza ei tunnu kummosta olevan Napolilaisiin verrattuna. Liian juustoisia, rasvaisia, maut liian sekottuneita – ei paljoakaan tomaattikastiketta joten sen maukkaudesta on vaikea mennä sanomaan. 

Nyt on myös illat ja aamut oli tosi lämpimiä – lähes teepaitakeliä paikallaan ollessakin. Illalla taas puhuttiin paskaa ja kuunneltiin musaa. Vähän Teemun kans treenattiin myös puukiipeilytaitoja.

Seuraavana päivänä oli vähän laiskempaa menoa. Teemu ja Joni kiipes muutaman reitin ja totesivat mun onsaittaaman Catwalkin (6c+) ihan kelpo reitiks joka ei kuulema ees kovin helpolta vaikuttanu. Pojat eivät tätä reittiä siis edes päässeet. Ite en menny ees pumppiin – sopivaa krimppiä mulle. Toivottavasti ei jää reissun kovimmaks vedoks – pientä väsymystä alkaa tuntumaan kun lähtökunto ei ollu kuitenkaan ihan tiptop. Inka sen sijaan veti ihan kovaa – 4c ja 5a reitit käytiin lämppää ja elämänsä neljäntenä liidinä meni pitkä 5b reitti ihan puhtaasti!

"Jos ei oo muuta suunnitelmaa niin juodaanko viiniä?"

-Jussi

Paikalliset apinat

"Pois alta! Mä olin täällä ensin!"

"Kiree! Hyppykiree!" 

Sisilian kuuma aurinko

Mä oon reissussa kahen hipin ja yhen vammasen kanssa. Se, että tulee laittaneeksi muoviroskan sekajätteeseen tai että pakkaa ruokaostokset vahingossa muovipussiin pelottaa paljon enemmän kuin se, että droppaan veitsenterävälle kalkkikivelle ku joku vammanen varmistaa mua istuvilteen 5 m päässä seinästä. Leikki leikkinä, kivaa on ollu ja tosi hyvin ollaan tultu toimeen.

Jussi ja Inka on ollu mulle ja Jonille kuin isä ja äiti. Ne on aamuvirkkuina patistanu meijät aamulla seinälle ennen kuuminta auringonpaistetta niin, että päivän kuumin hetki voidaan ottaa aurinkoa ja syödä kevyt lounas ennen päivällistä. Onneks reilun viikon päästä saadaan myös Sakkepappa paikalle ni voidaan pitää oikein perhejuhlat!

Tänää taitaa olla jo reissun neljäs päivä. Mä oon jo ihan ulkona viikonpäivistä ku ei tääl oo viikonpäivillä muuta välii kuin se, että sunnuntaina kaupat menee aikasin kiinni. Seki todettii kantapään kautta. Meillä oli Jonin kaa lihat loppu ni piti sunnuntaina löytää avoin kauppa et saatais seuraavalle päivälle proteiinit. Ajeltii sitte ristiin rastiin San Vito lo Capossa ja etittiin avointa ruokakauppaa. Ruokakauppa sittemmin löyty, ja samalla reissulla löydettiin muuten tää jonkun reppanan suojaamaton wlan, mitä käyttäen me upataa blogitekstit ja kuvat maailmalle.

Tän päivän kiipeilyt oli aivan helmet. Otettiin alkuun liidillä helppoo femmaa ja saatii vähän kroppaa hereille. Seuraavaks kiipesin Straight Into Heaven (30 m, 6b) on-sight! Joni kiipes kans reitin ensin ylärillä ja myöhemmin vielä liidillä. Jussi johtaa edelleen on-sightkisaa murskaavalla 6c+ reitillään. Nyt on sellaset fiilikset omasta kiipeemisestä, että 6c pitäis mennä on-sight, ja jos hyvin sattuu niin 7a, jos saa vähän betaa alle. Tänää muuten Inkakin kiipes Via Lucertolan, 5a ja liidillä! Inka tikkaa elämänsä ekoja kertoja ja heti liidillä, hatut käteen.

Huomenna ois tarkotus mennä kattomaan San Vito lo Capon DWS-spotti. Siel on 13 kappaletta 5-6 greidin reittejä, ja Inkalle pari vieläkin helpompaa, jos ne sille enää kelpaa. Pikkusen voi jännittää toi Deep Water Solo kun noi reitit on kaikki 10 m korkeita. Lähellä toppia kun heittää heel-hookkia ja sattuu siitä lipsahtamaan ni voi olla kylki hellänä pari päivää.. Huomiseks luvattii vielä lämpimämpää säätä kuin tälle päivälle, ja vähän pienempää tuulta, eli täydellinen DWS-päivä tulossa.

Tänää saatiin aika hyvii fotoja Jussista ja Jonista, nää ei oo viel mitään kymppei mut kyl neki tulee vielä. Mul on muutama paikka mielessä mihin mä pistän jätkät kiipeemään ku valo on parhaimmillaan ni saadaan sellaset kuvat et Sisilian kiipeilyturismi kaksinkertaistuu.

"Keitetäänkö espressoa ja syödään marmeladileipiä?"

-Teemu

Faija varmistelee poikaansa

Laiskuus iski 

Sijaintimme

Täällä me lymyillään:)

Tsekatkaa myös 5 kilsan mittaset pultatut kaltsit aivan leirialueen tuntumassa!

Day 3

"Voiko ihanammin päivän enää alkaa..."

Tänää aamulla poikien vanhemmat, Jussi ja Inka olivat valmistelleet lapsukaisilleen Teemulle ja Jonille oikean Italialaisen aamiaisen. Jussi oli herännyt klo 6:00 ja ajoi lähileipomoon hakemaan lämpimiä voicroissantteja, vastapaistettua leipää ja makeita pullia. Teemu laitto soimaan Ihana-aamu kappaleen ja Jussi kaato espressoa pieniin kuppeihin, aamu ei tästä paljoa parane!

Aamupalan jälkeen vedettiin valjaat päälle ja käveltiin lähikaltsille tikkaamaan. Aluks lämpättiin 5a-5c greideillä kroppa kuntoon kunnon reittejä varten. Jussi alko heti nokittamaan on-sighttaamalla Catwalkin (6c+, 28 m), mut helppoohan se on ku on mukana yks maratoonari, tyttö ja rampa! Teemu yritti paikata tilannetta 6b:llä ja joni Flashasi 6a:n yhellä jalalla. Inka tyytyi tässä vaiheessa vielä varmistelemaan.

Kivi leirintäalueen reiteillä on aivan huikeeta kalkkikiveä, jossa on hyvät kitkat ja otteita monopocketeista kunnon kahvoihin. Yllärinä helpommilla reiteillä löytyy vuohenpaskaa 15 m korkeudella. Jos tälläistä kiveä ois Suomessa, ei paljoo tartteis sisällä treenata. Reittejä on semihelppo lukea ja pumppi on taattu.

-Teemu, Joni ja Jussi

Kyllä se kiipeily onnistuu rammaltakin.

Topo: "adventurous finish"

Teemun ja Inkan välissä 30 metriä ilmaa.

Littipeukku.

"Nyt vittuu sen kameran kaa!"